Lumikammin rakentaminen

Mikä saa aikuisen miehen kaivautumaan lumikasaan?

Lumikammi on suhteellisen helppotekoinen ja mukava majoittumisvaihtoehto. Olen itse todellinen vilukissa, joten lämmöneristys oli erittäin tärkeä parametri miettiessiäni yöpymistä talvioloissa. Ääniyliherkkyys sulki pois teltan, se kun päästää kaikki mölyt kyselemättä läpi. Toisekseen laadukas talviteltta maksaa enemmän kuin taskussani olevat kolme käpyä, enkä tahtonut lähteä investoimaan kun pyrkimykseni on joka tapauksessa pitää kiinni vanhoista eräperinteistä. Yöpuu ei myöskään eristäisi minua tarpeeksi ympäristöstä, eikä se suojaisi välttämättä tarpeeksi tuulelta tahi toimisi niin hyvänä lämpöeristeenä kuin kiinteä lumi. Iglun rakentaminen olisi työlästä (eikä se ollut tarpeeksi paikallista perinnettäkään tullakseen valituksi),  pieni kieppi tuntui ahtaalta ja havu- tai tarppilaavussa kohtaisin samat haasteet kuin yöpuun kohdalla. Valinta oli siis lopulta aika helppo.

 Kammi suojaa säältä mainiosti, ja oikein rakennettuna se pysyy myös ympäristöään lämpimämpänä. Yhtenä iltana mittasin makuutilan keskeltä (alustaljojen päältä) nollaa, kun seinien ulkopuolella pakkasta oli ainakin sääpalvelun mukaan -13 c. Toki olin jo useamman tunnin ehtinyt hönkimään kammia lämpimäksi lyhdyn kanssa ennen mittausta: asumaton kammi jäähtyy hetkessä. 

Lumi eristää myös ääniä, jänikset ja muut viipottajat saavat temmeltää ulkona ihan rauhassa. En ole vielä kertaakaan herännyt äänien tai epämukavuuden vuoksi — ensimmäisenä yönä kammissa nukuin itse asiassa 8 h unet, mitä ei ollut ihan hetkeen tapahtunut!

Joka talvi sitä muistaa valittaa lumen määrästä, mutta jos jotain positiivista keksii niin rakennusmateriaalia riittää. Resurssejakaan ei tarvitse etukäteen olla hurjia määriä: lapiolla pärjää pitkälle, hommaa helpottaakseen voi lumikenkiä käyttää pohjan merkkaamiseen ja ahkiota/pulkkaa lumen roudaamiseen ulos sisätiloja kovertaessa. Suksisauvalla saa puhkaistua ilma-aukot näppärästi, tosin itse huomasin myös vahvan kepukan ajavan samaa virkaa. 

Mitä ainakin tarvitset kammin rakentamiseen?

• Lunta. Yllättyneet parijonoon :) 
• Lapion.
• Runsaasti mittatikkuja.
• Suksisauvan tai kepukan ilma-aukkojen tekemiseksi.
• Lyhdyn. Kynttilän sammuva/lepattava liekki kertoo hiilidioksikipitoisuuksien noususta, lyhty on siis ehdoton turvavaruste eikä pelkkä muinaisaikahifistelijän valonlähde.
• Yksin tehdessä aikaa kannattaa varata vähintään 6 h (lumen tiivistymisaika mukaanluettuna)
• Juotavaa. Urakka on fyysistä, ja talvioloissa nesteytyksestä on muutenkin huolehdittava extratarkkaan.

Hommaa helpottaaksesi kannattaa mukaan varata myös:

• Kaveri. Yksikseen varsinkin onkalon kovertaminen on aikaavievää, kun joutuu itse sekä kaivamaan että siirtämään lunta ulos. Tekeminen on myös turvallisempaa — jos katto romahtaa niskaan, on kiva että joku on kaivamassa ylös. Romahtaminen ei oikealla tekniikalla rakentaessa ole todennäköistä, mutta jokaisen eränkävijän hyvä perusohje "varaudu kaikkeen mahdolliseen ja vähän mahdottomaankin" pätee loistavasti tämänkin puuhan kohdalla. 
• Ahkio/pulkka. Itse en käyttänyt ahkiota siirtääkseni lunta ulos kaivamisvaiheessa, mutta seuraavalla kerralla olen fiksumpi. Varsinkin yksinäisen pipertämistä helpottaa, kun lumet voi vain kasata kyytiin ja työntää ulos.
• Otsalamppu. Päiväsaikaan kammissa näkee hyvin, mutta pimeällä onnistuin aina sammuttamaan lyhdyn roiskaisemalla kaivaessa lunta liekkiin. Lopulta meni niin tunteisiin että oli pakko hakea lamppu päähän.
• Lumikengät. Kammin alan merkkaaminen ja pohjan tamppaaminen sujuu näppärästi. Liukulumikengät ajanevat samaa asiaa, mutta itselläni ei ole niistä käytännön kokemusta.

Huomionarvoisia seikkoja

• Mikäli kammin tekee mihin tahansa muualle kuin omalle tontille tai se on kulkureittien läheisyydessä, täytyy kammi merkitä selkeästi ettei kukaan aja esimerkiksi moottorikelkalla päälle. Varsinkin lumisateen jälkeen kammia on vaikea erottaa normaalista lumikummusta.
• Kammi on täytettävä tai tuhottava sen jäädessä käyttämättömäksi, muuten siitä tulee helposti loukku eläimille/lapsille. Mikäli kammi ei ole omilla mailla, olisi parasta "deaktivoida" se heti yöpymisen jälkeen. 
• Kammi on majoite siinä missä telttakin. Yleisillä retkeilypaikoilla se on siis suotava rakentaa tulipaikan läheisyyteen.

Kammia kasaamaan!

Aluksi suunnittelin rakentavani kammin metsään lähelle omaa nuotiopaikkaa, mutta lopulta käytännön syistä päätin pystyttää sen pihapiirin läheisyyteen pohjoispellolle. Aamutalli alkaa klo 6:00 ja minä en muutenkaan ole mikään ilopilleri herätessäni, joten ajatus tallihommia edeltävästä rämpimisestä metsän läpi ei ymmärrettävästi saanut kannatusta. Kammin sijaitessa lähellä pystyn viettämään siinä myös enemmän aikaa, kun olen perheen ja tallilaisten nopeasti tavoitettavissa.

Ajankohta

Kammin rakentaminen onnistuu kun lunta on tarpeeksi rakennusmateriaaliksi. Uskoakseni jo 30 cm hangella pääsee rakentamaan, mutta enempi parempi.

Nuoskalumi on niin raskasta, että siitä turvallisesti rakentaminen voi olla hankalaa. Ainakin lumikasan kannattaa antaa silloin vetäytyä ihan kunnolla, vähintään pari tuntia. Kun lumet alkavat sulaa ei kammia kannata lähteä enää rakentamaan, ihan vain varmuuden vuoksi. Kevätaurinko plussakeleineen voi haperruttaa seiniä uskomattoman tehokkaasti, eikä sulamisvesissä ole kiva makoilla.

Sijainti

Rakennuspaikkaa katsoessa pätevät samat ohjeet kuin telttaakin pystyttäessä: on syytä katsoa ettei ympärillä ole huteran näköisiä puita/oksia jotka voisivat tuulenpuuskassa tai lumikuormasta rysähtää päälle. Notkelmia ja kosteikkoja kannattaa välttää, sillä lumen alla voi odottaa vesi. Suojasäillä valumavedet osaavat yllättää, ja lumipyry hautaa kammin nopeasti alavalla maalla. Yöllä seuraukset voivat olla haudanvakavat jos lumi peittää ovi- ja ilmanvaihtoaukot väsyneen retkeilijän kuorsatessa.

Suuaukko kannattaa jättää mahdollisimman suojaisalle puolelle jotta viima ei pääse sisään. Muuten kammi sietää hyvin rajuakin säätä: vahvat lumiseinät suojaavat tuiskulta kuin tuiskulta.

Pohjan on hyvä olla mahdollisimman tasainen, tai korkeintaan loiva rinne. Itse käytin jälkimmäistä hyväkseni: kun suuaukko oli alamäkeen, jäi makuutila pakostikin hieman ylemmäksi. On ehdottoman tärkeää että suuaukko on alempana kuin oleskeluala, jotta hiilidioksidi pääsee painavampana kaasuna valumaan ulos. 

Rakentaminen

Läpileikkaus testikammin rakenteesta.

Kun sopiva paikka löytyy, aloitetaan pohjan merkkaamisella. Tamppasin siis lumeen tiiviin, n. 3 x 3 m alueen kammin pohjaksi. Lumikengillä homma sujui jouhevasti, aikaa meni 20 min. 

Ala voi olla vähän pienempikin jos majoittuu yksin. Minä tein kunnianhimoisena isomman, mutta jos tositilanteessa pitäisi saada yöksi suojaa niin en tuhlaisi ylimääräistä energiaa. Minun kokoiselleni (175 cm) riittäisi varmasti 2 x 3 m.

 

Merkkaamisen jälkeen alkaa lumen mättäminen. Kasan olisi hyvä olla ainakin ~2 m korkea mikäli sisällä tahtoo mahtua istumaan. Toki jos pelkkä makoilu riittää niin matalampaankin voi tyytyä. 

Lunta täytyy muistaa aina välillä tampata tiiviiksi. Minulle tuotti haastetta puuterilumen alla oleva teräshanki, jonka aiemmat plussakelit olivat tehneet kivikovaksi. Hakkasin lunta niin tasaiseksi massaksi kuin pystyin, mutta myöhemmin kaivaessa löysin silti pieniä ilmataskuja. Ne olivat onneksi niin vaatimattomia etteivät aiheuttaneet romahtamisvaaraa, mutta jos en olisi tampannut ahkerasti kekoa lapioidessa niin tilanne olisi voinut olla aivan toinen. Kasaamiseen menikin aikaa melkein 2 h: jos hanki olisi ollut tasalaatuisempaa, olisin ollut nopeampi.

Yritin pitää sivut mahdollisimman pystyinä, jotta saisin sisätiloista tilavammat. Seinämiä piti siis välillä muotoilla ulkopuolelta, varsinkin edellisyönä leijaillut puuterilumi tarvitsi hieman taputtelua. Tavoittelin mielessäni kupoliteltan kaarevuutta tehdäkseni rakenteesta mahdollisimman kestävän: sekä liian loivat että liian pystyt seinät eivät välttämättä jaksaisi kannatella koko talven aikana kertyvää lumikuormaa. Koska tahdon kammin olevan ilonani mahdollisimman pitkään, käytin lisävaivaa muotoiluun. Loppujen lopuksi totesin kuitenkin kasan löytävän kyllä melkein itsestään sen optimaalisimman mallinsa, joten mitään kulmamittaa tässä ei tarvita.

Siinä kasaa tehdessäni tajusin myös miksi kammia suositellaan rakennettavaksi 2-3 ihmisen voimin, sillä yksin jos lähtisin erällä tämmöistä tekemään niin menisi koko yö. Varsinkin kun nyt minulla oli kuitenkin ihan oikea lumilapio apuna — pienellä retkeilylapiolla yksin huhkiminen ei ehkä hymyilyttäisi...

Lumen kannattaa antaa tässä vaihessa tiivistyä ainakin muutaman tunnin ajan, mutta ei haittaa pidempikään väli — itse odotin seuraavaan päivään saakka, kun ei ollut mikään kiire päästä yöksi sen suojiin. 

Tiivistymistä vartoessa voi käydä keräilemässä merkkitikkuja koverrusvaihetta varten. Tikkuja kannattaa etsiä runsaasti, mieluummin liikaa kuin liian vähän. Grillitikut tms. käyvät myös erittäin hyvin, ne ovat tasamittaisia ja kestäviä. Itse keräsin merkkitikut metsästä, joten jouduin myös pätkimään ne n. 40 cm mittaisiksi. 

Tähän väliin huomio että katkoin pajunoksia koska toimin omilla mailla. Muuten tikut täytyisi etsiä irto-oksista tai tuoda mukanaan, puita ja puskia ei toisten metsissä voi ilman lupaa lähteä taittelemaan.

Merkkitikut työnnetään lumikasan jokaiselle puolelle n. 30-40 cm syvyyteen. Itse koin kantapään kautta että tämä kannattaa tehdä ennen lumen kovaksi tiivistymistä... Odotin seuraavaan aamuun, ja tikkuja katkesi varmaan enemmän kuin upposi. 

Kun lumikasa on tekeytynyt ainakin sen muutaman tunnin ajan ja mittatikut ovat paikoillaan, päästään hauskimman osuuden kimppuun — kaivamiseen! Tunsin takautuvani ainakin 20 vuotta möyrytessäni lumen sisään, kammia kovertava Eetu-eräopaskokelas palautui hetkessä rukkaset sauhuten lumilinnaa rakentavaksi esikoululaiseksi.  

Tässä vaiheessa pieni retkilapio muuttuu kätevämmäksi. Itse olen onnistunut kyseisen vermeen hukkaamaan, mutta puutarhavälineistä löytynyt kukkamultalapio ajaa samaa asiaa. 

Suuaukko kannattaa suojaisan sijainnin lisäksi jättää myös mahdollisimman kittanaksi, jotta lämpö pysyy paremmin sisällä ja viima ulkona. Sisältä poistamistani lumista kasasin kulkuaukon reunoille pientä vallia tuulta estämään.

Jälleen tässä kohtaa painotan kuinka tärkeää on lähteä kaivamaan käytävää hieman ylämäkeen, jotta suuaukko jäisi oleskelutilaa alemmaksi. Hiilidioksidi on hiljainen tappaja, siihen kun nukahtaa niin ei kyllä herää. Korkeusero vierittää tämän kutsumattoman vieraan ulos kammista samalla kun ilma-aukot tuovat raikasta ilmaa tilalle. Lisäksi korkeusero pitää makuutilan lämpimänä.

Koska tein tarvettani suuremman kammin, pystyin jättämään käytävän ainakin metrin mittaiseksi. Mitä etäämpänä oviaukosta itsensä pystyy pitämään, sitä vähemmän viima ja pakkanen pääsevät nipistelemään. En myöskään laittanut käytävää kohtisuorasti tulevaa makuupaikkaa kohden, vaan jätin tarkoituksella sen verran mutkaa mitä pystyin. Huomasin että jo pienikin kaarre käytävässä auttaa estämään suoraa vetoa. Metsän suojissa tällä ei ehkä olisi niin väliä, mutta valitsemallani avomaalla välttelen tuulta minkä pystyn.

Kaikki lumilinnoja lapsena rakennelleet tietävät, että tässä hommassa ei voi välttyä lumeentumiselta. Kun kaivaa ylöspäin niin viimeistään katon kaarta muotoillessa saa kyllä hippusta niskaan. Vaihtovaatteet kannattaa pitää siis hollilla, ja kaivaessa käyttää ehkä nimenomaan niitä joita ei tarvitse lämpimänä pysymiseen. Itse heitin karvahatun ja nahkarukkaset syrjään ensimmäisen 5 min aikana kun hiki alkoi kirveltämään silmiä. 

Jos urakkaa on tekemässä useampi kaveri, nuotion sytyttäminen tässä vaiheessa olisi fiksua. Siinä voisi lumisimpia vaatteita samalla kuivatella niin ei nukkumaan käydessä kohtaa tilannetta jossa jäljellä on vain kosteita, jos ei aivan märkiä, vaatteita. Tämän totean tietenkin taas omasta kokemuksesta viisastuneena... Onneni oli ettei yö ollut kovin kylmä, ja villa sekä turkikset lämmittivät vähän kosteinakin. Huopaiset unitöppöset taisivat olla ainoat jotka säilyivät lumipesulta, nekin vain siksi että olivat kontin sisällä suojassa.

Olen varma että jossain on olemassa samanlainen kuva, vaatteina vain toppahaalarit ja aikaleima 1990 puolella.

Jos kohtaat kaivaessa mittatikun, tiedät lopettaa siinä suunnassa. Liian ohut valli voi romahtaa eikä eristä ainakaan ääniä niin hyvin. Kuvan lumiseinä on ihan siinä rajoilla etten kaivanut sitä puhki. Olin laittanut mittatikkuja liian harvakseen ja yli-innokkaana unohdin miettiä mistä kuopsuttelen — seuraavana aamuna päivänvalo paljasti miten lähellä olin saada ison tuuletusaukon eteläseinälle. Onni oli taas ollut puolellani, ja sain paikattua ohuen seinämän ulkopuolelta lisälumella. Kun aiemmin kirjoitin että tikkuja on hyvä kerätä mieluummin liikaa kuin liian vähän, niin tässä on pähkinänkuoressa siihen syy. 

Oleskelutilasta kannattaa tehdä niin tilava kuin pystyy, se että kammissa mahtuu istumaan ja kääntyilemään lisää viihtyvyyttä huimasti. Lyhdylle kaiversin oman kolosen, niin ei tarvitse pelätä kierivänsä sen päälle unissaan. Yleensähän nukkuessa ei mitään tulia saisi jättää palamaan, mutta kammissa villisti lepattava kynttilä herättää ennen kuin raikas ilma loppuu kokonaan. Toistoa toiston perään: lyhty on tärkeä turvallisuusvaruste. Se on hyvä pitää läsnä myös kaivaessa.

Kattoon ja seinämiin puhkaisin ilma-aukot suksisauvalla heti kun pystyin. Jos aukot puhkaisee kepillä, on muistettava etsiä paksuudeltaan sopiva. Liian isot aukot päästävät kylmän (ja sateen!) sisään, pienemmät eivät vaihda tarpeeksi ilmaa. 

Ilma-aukkoja tein muutaman molemmille sivuseinille, viistosti kattoon ja yhden päätyyn. Varmassa vara parempi...

Pohjalle voi jättää lunta ainakin 5 cm, se eristää yöpyjän kylmästä maasta. Myöskään maan muodot eivät tee yllätyskertoimia: itse kaivoin pohjaa liikaa, ja sieltä tuli vastaan viereisessä kuvassa komeileva jäätynyt mutakökkäre. Mutakökkäre, joka oli tasan tarkalleen siinä mihin yöksi pääni asetan... Oli oma tunnelmansa pilkkoa jäistä maata puutarhalapion ja puukon voimin, varsinkin kun väsymys alkoi jo viimemetreillä painamaan. Muutama kirosana saattoi ehkä karata.

Vielä loppusilauksena seinämät siloitellaan tasaisiksi kaariksi. Sen lisäksi että se on mukavampi katsella, niin myös mahdollinen kondenssivesi valuu seiniä pitkin maahan eikä pisaroina nukkujan päälle. Itse tein vielä n. 0,5 cm syvyiset uomat viemään lattianraosta vedet pihalle — suojasäällä kosteutta kertyy yllättävän paljon, joten pelasin tässäkin varman päälle pitääkseni pedin kuivana.

Näkösuojaksi asettelin vielä havuja. Jotkut pistävät rinkan ovelle ja toiset kasaavat lunta eteen, mutta itse en kumpaakaan suosittele turvallisuussyistä. Harvat havut eivät häiritse ilmanvaihtoa ja päästävät hätätilassa syöksymään läpi ilman erillistä siirtelyä.

Kaiken vaivan arvoista on päästä levittämään taljat ja kömpiä omaan kotikoloon nukkumaan kaiken kaivelemisen väsyttämänä. Talvipesä on nyt valmis asuttavaksi!